Energian ominaiskulutus on määrällinen vertailukohta energianhoitokyvyn seuraamiseksi ajan kuluessa määritellyissä käyttöolosuhteissa, ja sitä käytetään DMAIC-projekteissa energiankäytön muutosten arviointiin.
Höyrykattilan parannusprojektissa vertailutaso yhdistää polttoaineenkulutuksen tuotannon kysyntään määritetyn vertailujakson aikana. Vertailu edellyttää yhtenäisiä mittausrajoja, kuten kattilaan syötettyä polttoainetta ja tuotantoon toimitettua höyryä. Käyttötunnit ja tuotevalikoima vaikuttavat asiaan silloin, kun ne muuttavat höyryn kysyntää.
Meijeri, joka käsittelee vähemmän maitoa kattilan vaihdon jälkeen, saattaa kuluttaa vähemmän polttoainetta, vaikka energian suorituskyky olisi heikentynyt. Polttoaineenkulutuksen vertaaminen käsiteltyä tonnia kohden tarjoaa alustavan tarkistuksen. Kun kiinteät lämmityskuormat ovat merkittäviä, kulutuksen ja tuotantovolyymin välinen regressiomalli voi tarjota vahvemman vertailun kuin yksittäinen kulutus per tonni -suhde. Vertailujakson tulee kattaa ne käyttöolosuhteet, joita projektissa on tarkoitus arvioida.
DMAIC-mallissa energian ominaiskulutus kuuluu Measure-vaiheeseen (Mittaa) ja tukee muutosten arviointia Improve-vaiheessa (Paranna). MSA auttaa varmistamaan, tukevatko polttoainemittarit ja tuotantotiedot tätä vertailua. ISO 50001 -standardin mukainen energianhallintajärjestelmä tarjoaa laajemman kehyksen energian ominaiskulutuksen ylläpitämiselle. Ohjaussuunnitelma määrittää vastuun oletetusta kulutuksesta poikkeavien tapausten tarkastelusta, ja investoinnin takaisinmaksuajan analyysi muuntaa todennetut säästöt taloudellisiksi hyödyiksi dokumentoitujen energianhintojen avulla.
