Standardi työ on nykyisin parhaaksi todettu menetelmä tehtävän suorittamiseksi, dokumentoituna ja toteutettuna — tyypillisesti työvaiheessa tarvittava järjestyksen, ajoituksen ja varaston määritys.
Se on parantamisen edellytys eikä sen vastakohta. Ilman standardia ei ole lähtötasoa, ja ilman lähtötasoa parannus voidaan väittää mutta ei osoittaa. Jos kolme ihmistä tekee tehtävän kolmella tavalla, yhden tavan muuttaminen ei todista mitään itse tehtävästä.
Sen laatija ratkaisee, jääkö se eloon. Standardi, jonka on kirjoittanut joku, joka ei tee työtä, kuvaa sitä, miten tehtävän kuvitellaan sujuvan, ja sen ja todellisuuden välinen etäisyys on juuri se paikka, jossa sen noudattaminen hiljaisesti päättyy.
Sana "nykyinen" tekee todellista työtä määrittelyssä. Standardi on paras tänään tunnettu menetelmä, ja jokainen parannus korvaa sen. Jos se ei ole muuttunut kolmeen vuoteen, se ei juuri koskaan tarkoita, että menetelmä olisi ollut täydellinen; se tarkoittaa, että parantaminen pysähtyi.
Yleinen epäonnistuminen on auditointia varten kirjoitettu ja kansioon arkistoitu standardi. Jos se ei elä työpisteellä, se on vaatimustenmukaisuusmateriaalia, ja se on eri asia, vaikka sanat olisivat samat.
