Six Sigma

Six Sigma on menetelmä prosessien parantamiseen vaihtelua vähentämällä. Se käsittelee jokaista virhettä, viivästystä tai erehdystä sellaisen prosessin tuloksena, joka vaihtelee enemmän kuin sen pitäisi, ja se käyttää dataa ja tilastoja näiden vaihteluiden syiden löytämiseen ja poistamiseen. Nimi viittaa tilastolliseen tavoitteeseen: kuuden Sigma tasolla toimiva prosessi tuottaa enintään 3,4 virhettä miljoonaa mahdollisuutta kohden.

Mistä Six Sigma on peräisin

Six Sigma kehitettiin Motorolalla 1980-luvun puolivälissä, kun insinööri Bill Smith muodosti tavan mitata virhetasoja siten, että niitä voitiin vertailla hyvin erilaisten prosessien välillä. Motorola antoi ohjelman ansioksi suuret laadunparannukset ja kustannussäästöt, ja vuonna 1995 General Electric otti sen käyttöön koko yhtiössä Jack Welchin johdolla kytkien sen johdon bonuksiin ja tehden siitä vakiintuneen osan yrityksen kehitystoimintaa. Sieltä se levisi valmistavaan teollisuuteen, palveluihin, terveydenhuoltoon ja rahoitusalalle.

Menetelmä on kehittynyt siitä lähtien. Sen tilastollinen ydin on muuttumaton, mutta tapaa, jolla sitä opetetaan ja sovelletaan, on muokannut sen yhdistäminen Lean-ajatteluun, mikä on nykyään useimpien organisaatioiden käyttämä muoto.

Mitä "six Sigma" tarkoittaa

Sigma (σ) on keskihajonnan tilastollinen symboli, mitta sille, kuinka paljon prosessi vaihtelee keskiarvonsa ympärillä. Prosessilla, jonka tuotos mahtuu mukavasti sen spesifikaatiorajojen sisälle, on korkea Sigma-taso; prosessilla, joka tuottaa säännöllisesti tuloksia niiden ulkopuolelle, on matala taso.

Sigma-asteikko muuntaa virhetasot yhdeksi vertailukelpoiseksi luvuksi:

• 3 Sigma — noin 66 800 virhettä miljoonaa mahdollisuutta kohden (93,3 % saanto). Tyypillistä hallitsemattomalle prosessille.
• 4 Sigma — noin 6 200 virhettä miljoonaa kohden (99,4 %). Tavanomaista kohtalaisen hyvin hoidetussa toiminnassa.
• 5 Sigma — noin 230 virhettä miljoonaa kohden (99,98 %).
• 6 Sigma — 3,4 virhettä miljoonaa kohden (99,9997 %). Tavoite, jonka mukaan menetelmä on nimetty.

Asteikon tarkoitus ei ole se, että jokaisen prosessin täytyisi saavuttaa kuusi Sigma. Tarkoitus on tehdä virhetasoista mitattavia, vertailukelpoisia ja parannettavia, koottiinpa prosessissa piirilevyjä tai käsiteltiinpa siinä vakuutushakemuksia.

Miten Six Sigma -projekti toimii: DMAIC

Six Sigma -projektit noudattavat viisivaiheista sykliä nimeltä DMAIC: Define, Measure, Analyse, Improve, Control. Jokaisella vaiheella on tarkoitus ja työkalunsa, eikä projekti siirry seuraavaan vaiheeseen ennen kuin nykyinen on valmis.

• Määritä (Define) ongelma, asiakas, prosessi ja tavoite. SIPOC ja asiakkaan ääni (VOC) asettavat rajat.
• Mittaa (Measure) nykyistä suorituskykyä luotettavalla datalla. Tässä vaiheessa tarvitaan mittausjärjestelmän analyysia (MSA) ja prosessi suorituskykyä (process capability).
• Analysoi (Analyse) dataa vaihtelun juurisyyhyn löytämiseksi käyttämällä työkaluja Pareto-kaaviosta ja Ishikawa-diagrammista aina hypoteesitestaukseen ja regressioon.
• Paranna (Improve) prosessia puuttumalla vahvistettuihin syihin ja testaamalla ratkaisuja ennen niiden käyttöönottoa, joskus hyödyntäen koesuunnittelua (DOE).
• Ohjaa (Control) parannettua prosessia, jotta se ei ajaudu takaisin, hyödyntäen ohjauskortteja (control charts), standardeja ja ohjaussuunnitelmaa (control plan).

Toista sykliä, DMADV-mallia (Define, Measure, Analyse, Design, Verify), käytetään silloin, kun tavoitteena on suunnitella uusi prosessi tai tuote olemassa olevan parantamisen sijaan. Se on Design For Six Sigma -menetelmän perusta.

Tilastollinen työkalupakki

Se, mikä erottaa Six Sigma -menetelmän muista kehitysmenetelmistä, on sen tukeutuminen tilastolliseen näyttöön. Päätökset perustuvat dataan, eivät huoneen äänekkäimpään mielipiteeseen. Tärkeimmät työkalut ovat:

• Kuvaileva tilastotiede prosessin kuvailemiseen: keskiarvo, keskihajonta, jakauman muoto.
• Prosessin suorituskykyky indices (Cp, Cpk) to compare what a process does against what it is required to do.
• Hypoteesitestit (t-testit, ANOVA, chi-neliö) sen määrittämiseksi, onko havaittu ero todellinen vai kohinaa.
• Regressio ja korrelaatio sen määrittämiseksi, miten syötteet vaikuttavat tuotoksiin.
• Koesuunnittelu (DOE) useiden tekijöiden testaamiseksi kerralla ja merkityksellisten asetusten löytämiseksi.
• Tilastollinen prosessinohjaus (SPC) erottamaan normaali vaihtelu todellisesta muutoksesta, joka vaatii reagointia.

The depth of statistics used depends on the problem and the practitioner. A Yellow Belt project may need only a Pareto-kaavio and a run chart; a Black Belt project may need a designed experiment.

Belt-tasot

Six Sigma lainasi taitotasonsa kamppailulajeista. Jokainen vyö vastaa tilastollisen osaamisen ja projektivastuun tasoa, ja jokainen taso sisältää sen alapuolella olevat tasot.

• Yellow Belt — ymmärtää menetelmän ja sen perustyökalut; osallistuu projekteihin tai johtaa yksinkertaisia projekteja.
• Green Belt — leads improvement projects using DMAIC and standard statistical analysis, usually alongside a day job.
• Black Belt — johtaa monimutkaisia, poikkitieteellisiä projekteja edistyneellä tilastotieteellä; usein päätoiminen; valmentaa Green Beltejä.
• Master Black Belt — kouluttaa ja mentoroi Black Beltejä, omistaa käyttöönottopyörityksen ja neuvoo johtoa.

Vyönimikkeitä ei ole säännelty, ja niiden merkitys vaihtelee tarjoajan mukaan. Siksi sertifiointistandardit ovat olemassa: LSSx.0-standardi määrittelee, mitä kunkin vyön haltijan edellytetään tietävän ja osaavan tehdä.

Six Sigma, Lean ja Lean Six Sigma

Six Sigma ja Lean ratkaisevat eri ongelmia. Six Sigma vähentää vaihtelua: se tekee prosessista johdonmukaisen. Lean vähentää hukkaa: se tekee prosessista nopean ja vapaan toiminnoista, jotka eivät tuo lisäarvoa. Prosessi voi olla johdonmukainen mutta hidas, tai nopea mutta ennalta-arvaamaton, ja useimmat todelliset prosessit ovat jotain siltä väliltä.

Tästä syystä nämä kaksi yhdistettiin. Lean Six Sigma käyttää Leanin työkaluja virtaukseen ja hukkaan yhdessä Six Sigma:n vaihtelu- ja juurisyytyökalujen kanssa samassa DMAIC-rakenteessa. Käytännössä lähes kaikki koulutus ja sertifiointi tapahtuu nykyään Lean Six Sigma -muodossa pelkän Six Sigma:n sijaan.

Milloin Six Sigma on oikea työkalu ja milloin ei

Six Sigma toimii parhaiten ongelmissa, joissa prosessi on olemassa, se pyörii toistuvasti, tuottaa mitattavaa tuotosta ja heikon suorituskyvyn syy ei ole ilmeinen. Virhetaso, jota kukaan ei osaa selittää, läpimenoaika, joka vaihtelee villisti identtisten tilausten välillä, laatuongelma, joka on selvinnyt useista korjauksista: nämä ovat Six Sigma -ongelmia.

Se on väärä työkalu ongelmiin, joiden syy on jo tiedossa (korjaa se vain), kertaluonteisiin tilanteisiin ilman dataa ja prosesseihin, jotka on uudelleensuunniteltava säätämisen sijaan. Sitä myös usein ylisovelletaan: kolmen viikon DMAIC-projekti ongelmasta, jonka yhden tunnin 5 Miksi -analyysi olisi ratkaissut, on menetelmän haaskausta.

Sertifioituminen

Six Sigma -osaaminen osoitetaan sertifioinnilla: koulutus, jota seuraa koe, ja Green Belt -tasosta ylöspäin valmis projekti. Lean Six Sigma International tarjoaa sertifiointiohjelmia Yellow Beltistä Master Black Beltiin LSSx.0-standardin mukaisesti Belgiassa, Ranskassa ja verkossa. Jokainen taso rakentuu edellisen pohjalle, ja koko polku ulottuu kahden päivän johdatuksesta kolmetoistapäiväiseen Master Black Beltiin.