Vuorovaikutusefekti syntyy, kun yhden prosessitekijän vaikutus vasteeseen riippuu toisen tekijän asetuksesta. Koe-ensimmäisyyden suunnittelussa (DOE) vuorovaikutukset auttavat selittämään, miksi lämpötilan, paineen tai muun käyttöasetuksen muuttaminen tuottaa erilaisia tuloksia eri prosessiolosuhteissa.
Tarkastellaan hypoteettista liimauskoetta, jossa on kaksi lämpötilaa ja kaksi painetta. Lämpötilan nostaminen 150 °C:sta 170 °C:seen lisää keskimääräistä liimauslujuutta 2 MPa matalassa paineessa ja 10 MPa korkeassa paineessa. Näiden lämpötilavaikutusten välinen ero osoittaa vuorovaikutuksen. Lämpötilaa koskevassa suosituksessa on siksi määriteltävä se paineasetus, jossa oletettu parannus toteutuu.
Käytännössä faktorikoe-asetelma (DOE) mahdollistaa sen, että tiimi voi arvioida vuorovaikutuksia päävaikutusten rinnalla. Vuorovaikutuskaavio näyttää vasteen eri tekijäyhdistelmillä; ei-yhdenmukaiset (erisuuntaiset) viivat viittaavat vuorovaikutukseen. Tilastollinen analyysi arvioi sen jälkeen näyttöä suhteessa koevirheeseen. Toiminnallinen päätös riippuu myös siitä, onko arvioidulla vaikutuksella merkitystä vaatimusten, kuten vähimmäisliimauslujuuden, kannalta.
Vuorovaikutusanalyysi kuuluu osaksi DOE-menetelmää ja tukee Paranna-vaiheen (Improve) päätöksiä prosessissa DMAIC. Yksi tekijä kerrallaan -kokeet voivat jättää vuorovaikutukset huomaamatta, koska niissä tarkastellaan muutoksia muiden asetusten pysyessä kiinteinä. Kun tekijäyhdistelmä on valittu, vahvistuskokeilla testataan, toistuuko ennustettu vaste. Pilotoinnilla voidaan sen jälkeen arvioida suorituskykyä rutiininomaisissa käyttöolosuhteissa.
