Gemba walk tarkoittaa menemistä sinne, missä työ tehdään, ja sen havainnoimista paikan päällä sen sijaan, että toimintaa ohjattaisiin tulostaulujen, raporttien ja väliportaan päälliköiden välittämän tiedon varassa.
Se on olemassa, koska tunnusluvut kuvaavat vain sitä, mitä on mitattu, eivätkä kerro mitään siitä, mitä ei ole mitattu. Kiertotie, jota kukaan ei dokumentoinut, työvaihe, jonka ihmiset hyppäävät yli, koska standardi on epäkäytännöllinen, kone, jota täytyy kopauttaa tiettyyn kohtaan — mikään näistä ei päädy raporttiin, vaikka ne kaikki muovaavat raportteihin päätyviä lukuja.
Havainnointi vaatii kurinalaisuutta. Jos kierros muuttuu tarkastukseksi, tuloksena on vain se versio työstä, jonka ihmiset haluavat näyttää — eli juuri se sama versio, joka on jo raporteissa. Kysymysten tulee käsitellä sitä, miten työ sujuu ja mikä tekee siitä vaikeaa, ja ne tulee esittää työn tekijälle.
Epäsäännöllisesti toteutettuna se on teatteria, ja henkilöstö ymmärtää sen sellaiseksi. Jos siitä tulee rutiini ilman jatkotoimenpiteitä, tilanne on vielä pahempi: ongelmia nostetaan esiin, mitään ei tapahdu, eikä seuraavalla kierroksella saada enää mitään irti.
