OEE yhdistää kolme suhdelukua kertolaskulla: käytettävyyden (oliko laitteisto käynnissä), suorituskyvyn (toimiko se tavoitenopeudella) ja laadun (olivatko tuotteet kerralla virheettömiä). Tuloksena on se osuus suunnitellusta tuotantoajasta, joka tuotti myyntikelpoista tulosta tavoitellulla nopeudella.
Luvut kerrotaan keskenään keskiarvon laskemisen sijaan, minkä vuoksi lopputulos näyttää ankaralta — 90 % jokaisessa osatekijässä antaa koko tulokseksi 73 %. Tämä ankaruus on hyödyllistä. Kolme siedettävää hävikkiä kertaantuu kestämättömäksi, ja matematiikka osoittaa sen tavalla, johon kolme erillistä prosenttilukua eivät pysty.
Yksittäinen luku on yksinään lähes merkityksetön. Todellisen hyödyn tuo erottelu: käytettävyyshäviöt painottuvat huoltoihin ja vaihtoihin, tehokkuushäviöt pieniin pysähdyksiin ja hitaaseen ajoon sekä laatuhäviöt prosessin suorituskykyyn. Kolme eri projektia, ja tämä suhde paljastaa, mikä niistä on kyseessä.
Mittarin arvo heikkenee pahasti, kun sitä käytetään tavoitteena. Suunniteltua seisokkiaikaa kasvatetaan, laitteistoa ajetaan yli sen, mitä prosessi kestää, ja korjattu tuote lasketaan virheettömäksi — kaikki nämä nostavat lukua, mutta mikään ei paranna mitään. Kyseessä on diagnoosityökalu. KPI-mittarina pidettynä siitä tulee fiktiota, eikä sen vertailu koneiden tai toimipisteiden välillä ole alun alkaenkaan ollut mielekästä.
