Ohjauskortti esittää mittaustulokset aikasarjana suhteessa prosessin omasta toiminnasta laskettuihin rajoihin. Se erottaa stabiilille prosessille ominaisen normaalivaihtelun signaalista, joka kertoo todellisesta muutoksesta.
Tämä erottelu on koko kortin perusajatus. Ilman sitä tiimit reagoivat jokaiseen muutokseen, ja normaalivaihteluun reagoiminen huonontaa prosessia entisestään — stabiilin prosessin säätäminen satunnaiskohinan perusteella lisää vaihtelua sen vähentämisen sijaan. Ohjausrajat määritetään datasta, ei vaatimuksista. Näiden kahden sekoittaminen on yleisin virhe, ja prosessi voi olla täysin vaatimusten mukainen vaikka se olisi aivan hallitsematon.
Ohjauskortin valinta riippuu datatyypistä: X-bar ja R soveltuvat alaryhmien mittausarvoille, I-MR yksittäisille mittauksille sekä p- ja c-kortit kappalemäärille. Väärä korttivalinta johtaa virheellisiin ohjausrajoihin.
Ohjauskorteista tulee vain koristetta, jos ne tulostetaan ja ripustetaan seinälle ilman seurantaa. Toinen yleinen virhe on ohjausrajojen laskeminen uudelleen jokaisen työvuoron jälkeen, jolloin kortti ei kykene koskaan näyttämään todellista muutosta.
