Pareto-kaavio järjestää syyt niiden vaikutuksen mukaan ja esittää ne laskevassa järjestyksessä, yleensä kumulatiivisella viivalla. Se perustuu havaintoon, että pieni osa syistä selittää suurimman osan vaikutuksesta — usein sitaattina 80/20, vaikka todellinen suhde vaihtelee eikä sillä ole väliä.
Se ratkaisee sen, mistä aloittaa. Edessä on kaksikymmentä ongelmaa ja kapasiteettia kolmeen, kaavio muuntaa tärkeysjärjestystä koskevan väittelyn matemaattiseksi. Siinä on suurin osa sen arvosta: ei oivalluksessa, vaan väittelyn päättymisessä.
Yksikön valinta ratkaisee vastauksen. Virheiden luokittelu määrän mukaan ja niiden luokittelu kustannusten mukaan tuottavat usein eri järjestyksen, ja usein toistuva mutta halpa -luokka on klassinen tapa tuhlata vuosi väärään ongelmaan. Järjestä sen mukaan, mistä organisaatio todella välittää.
Toinen virhe on pitkän hännän pitäminen kohinana. Pareto heijastaa ajanjaksoa, jolta se on piirretty; pieni luokka, joka kasvaa, ei näytä tärkeältä ja on seuraavan kaavion ensimmäinen pylväs.
