Hoshin Kanri on menetelmä strategisten tavoitteiden jalkauttamiseen organisaation läpi siten, että päivittäinen työ liittyy strategiseen suuntaan ja edistyminen raportoidaan takaisin ylöspäin. Kutsutaan myös nimellä policy deployment.
Sillä ratkaistaan tietty epäonnistuminen: strategia, joka muotoillaan vuosittain, esitellään laajasti ja joka sen jälkeen on irrallaan siitä, mitä kukaan tekee seuraavana tiistaina. Hoshin kääntää kunkin tavoitteen alemman tason tavoitteeksi, jolloin yritystason tavoitteesta tulee osastokohtaisia tavoitteita ja sen jälkeen tiimitoimintaa, säilyttäen näkyvyyden molempiin suuntiin.
Erottava tekijä tavanomaiseen jalkauttamiseen verrattuna on catchball — tavoitteista neuvotellaan tasojen välillä sen sijaan, että ne vain annettaisiin. Tavoitteen vastaanottava taso keskustelee sen toteutettavuudesta ja vaatimuksista, minkä seurauksena tavoite muuttuu. Tässä vuoropuhelussa sitoutuminen tosiasiallisesti syntyy; jos jätät sen väliin, sinulla on vain jakelumekanismi.
Se pakottaa myös tekemään valintoja. Hoshin-prosessissa, jossa on viisitoista prioriteettia, ei ole tehty päätöstä, ja kuri piileekin siinä, mitä jätetään ulkopuolelle. Organisaatiot, jotka eivät karsi mitään, saavat aikaan saman laimentumisen kuin ennenkin, nyt vain suuremmalla papereiden pyörityksellä.
