Prosessinlouhinta on menetelmä prosessin toiminnan analysointiin käyttämällä järjestelmän tapahtumalokeja yksittäisten tapausten, kuten ostotilausten tai vakuutushakemusten, toimintasarjan uudelleenrakentamiseen.
Tapahtumalogi vaatii tapaustunnisteen, toiminnon nimen ja aikaleiman jokaiselle tallennetulle tapahtumalle. Prosessissa DMAIC -projektissa tapauksen määritelmä ja mittausraja määrittävät, mitkä tietueet kuuluvat analyysiin. Tiimit käyttävät tuloksena syntyviä prosessipolkuja tutkiakseen poikkeamia oletetusta työnkulusta ja paikantaakseen toistuvia vaiheita, jotka vaativat tutkimista.
Harkitse laskuprosessia, jossa 120 / 1,000 valmiista tapauksesta sisältää toisen hyväksyntätapahtuman. Prosessinlouhinta tunnistaa nämä tapaukset ja näyttää, missä toisto tapahtuu. Jos tarkastus vahvistaa, että vain 80 tapausta vaati korjausta, tapaustason uudelleentyöosuus on 8 %. Loput toistot saattavat heijastaa valtuutettuja hyväksyntävaatimuksia. Jokaisen toistuneen tapahtuman laskeminen virheeksi paisuttelisi ongelmaa.
Aika-analyysi vaatii samaa huolellisuutta. Kahden päivän viive laskun syötön ja hyväksynnän välillä voi sisältää viikonlopun tai scheduled eräajon. Pelkät valmistumisen aikaleimat eivät vahvista, kuinka kauan lasku odotti vapaata hyväksyjää. Kapasiteettipäätös tarvitsee todisteita resurssien saatavuudesta ja vapautussäännöistä.
DMAIC-viitekehyksessä process mining tukee Measure- ja Analyze-vaiheita, kun taas SIPOC määrittelee rajauksen ja gemba walk paljastaa työn, joka puuttuu järjestelmän tietueista. Ishikawa -kaaviot ja 5 Miksi-kysymystä auttavat tutkimaan logien ehdottamia selityksiä. Control plan -suunnitelmien tulisi määrittää omistajuus tapahtumamääritelmille, koska muuttunut aikaleima tai toimintokartoitus voi rikkoa vertailukelpoisuuden vertailutasoon.
