Littlen laki on suhde, jonka mukaan keskeneräisen työn (WIP) keskiarvo on yhtä suuri kuin keskimääräinen läpimenonopeus kerrottuna keskimääräisellä virtausajalla määritellyn prosessirajan sisällä.
Yhtälö on WIP = läpimenonopeus × virtausaika. Virtausaika sisältää kaiken kuluneen ajan sovittujen tulo- ja lähtöpisteiden välillä, mukaan lukien odotuksen. Yksiköiden on täsmättävä: jos läpimeno mitataan yksiköinä tunnissa, virtausaika on ilmoitettava tunteina.
Kuvitteellisessa jäähdytysprosessissa, joka käsittelee 600 komponenttia tunnissa, vaadittu viipymäaika viisi minuuttia tarkoittaa keskimääräistä jäähdytysvarastoa 50 komponenttia: 600 × (5 ÷ 60) = 50. Ehdotettu tavoite 30 komponenttia merkitsisi kolmea minuuttia samalla läpimenonopeudella. Tämä tavoite vaatii näyttöä siitä, että lyhyempi jäähdytysaika säilyttää tuotteen laadun.
DMAIC-vaiheen mittauksen ja analysoinnin aikana Littlen laki auttaa tiimejä testaamaan varastotavoitteita ja arvioimaan virtausaika-arvioita. WIP:n tulee edustaa aikapainotettua keskiarvoa tai perusteltua otanta-arviota. Läpimenonopeuden on katettava sama toimintaikkuna. Kasvavat jonot ja keskeneräiset yksiköt ikkunan rajoilla vaativat tutkimista, ennen kuin laskelma tukee tasaisen toiminnan ennustetta. Laskettu keskiarvo ei myöskään määritä maksimaalista varastointikapasiteettia, jota tarvitaan vaihtelun aikana.
SIPOC määrittää mittausrajan, kun taas Value Stream Mapping erottaa prosessoinnin viipymäajan alavirran jonoista. Operatiiviset määritelmät selventävät, vastaako paikallinen "läpimenoaika"-terminologia yhtälössä käytettyä virtausaikaa. Ohjaussuunnitelma voi seurata WIP:tä läpimenonopeuden ja laadun tasapainotusmittarin rinnalla, ja pilottitestausta käytetään vahvistamaan ehdotetut muutokset viipymäaikaan.
